sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Vuoden työn tulos





Talvi hurahti nopeasti ponin kanssa. Tehtiin paljon kentällä töitä ja lopputuloksena poni toimii ihan moitteetta kentällä. Ravissa pystyy tekemään ympyröitä ja kiemurauria sekä uralla mennään ihan mallikkaasti. Käynnissä onnistuu pohkeenväistö hetkittäin todella hyvin ja asetukset pysyy ihan kelvollisesti ympyrällä ja myös suoralla uralla. Eli sunnuntairatsastelijalle ihan tyydyttävä vaatimustaso.

Poni on kentällä vähän laiska ja en itsekään ole mitenkään innokas kentällä vääntäjä. Mutta perusjutut on nyt sillä tasolla että sillä on ihan kiva tuuppailla ihan huvikseen. Enempään ei omat taidot edes riitä joten jäädään varmaan tähän. Jatkossa voisi osallistua tunneille ja hakea oppia sieltä. Mutta maastoilua varten homma alkaa olla ihan hallussa. Laukkaa kerran pyysin kentällä ja poni kyllä tajusi mitä pyysin mutta meni ihan hämilleen. Heitti kyllä jonkun isomman vaihteen päälle mutta sinkosi ympyrältä jonnekin takaviistoon enkä tiedä mihin oltaisiin päädytty jos olisin antanut mennä.



Jätetään ne laukannostot sinne maastoon kun saadaan homma käyntiin. Ja mehän ollaan nyt aloitettu maastoilukausi. Eilen otin miehistä taustatukea mukaan ja lähdettiin pienelle lenkille. Ponista huomasi että se kulki mielellään kun joku käveli edellä. Ihan kävellen mentiin sellainen vajaa 5 km lenkki ja pysyteltiin pois autoteiltä. Reissu meni yllättäen todella hyvin ja ainoat säntäilyt tuli siitä kun joku oksa osui takkiin tai kypärään. Siitä piti niiailla äkkiä pois pienellä pyrähdyksellä. Loppumatkasta osuin niihin risuihin ihan tahallaan ja siedättelin ponia.

Alamäet oli hankalia ja Sani pyrki alta pois raville. Onneksi oli paljon alamäkiä ja saatiin treenattua hommaa monta kertaa. Tavoittelin sitä että ohja on koko ajan löydällä ja istunnalla jarruttelen vauhdin ja tahdin alamäkeen. Näin poni sai hallittua itse omaa kroppaansa paremmin ja opetella käyttämään oikeita lihaksia.


Tänään sitten lähdin tallille sillä ajatuksella että maastoon mennään ihan yksin. Ei kaverihevosta, ei kävelijää. Vain me kaksi. Sanoin Sanille kun se alkoi epäröimään pihasta lähtemistä että nyt ei ole vaihtoehtoja. Vähän se käänsi pyllyä sivuun ja tepsutteli takajalkoja mutta sinne metsään lähdettiin. Ilma oli taas kauhein mahdollinen, tuuli kovaa ja lunta pyrytti välillä. Poni oli vähän kierroksilla ilman takia jo kentällä kun kiristelin vyötä.



Juttelin sille siinä matkalla että nyt haluan saada rahoille jotain vastinetta. Laskin että koko talven ratsastelut on maksanut mulle n. 50 eur/kerta. Nauratti melkein että ei tässä omassa ponissa ole mitään järkeä. Totesin että nyt aletaan ottamaan ilo irti tästä rahasta. Ajattelin ensin että mennään vaan metsälenkki mutta homma toimi niin hyvin että suunnattiin vaan eteenpäin kohti haasteita.


Reitillä oli vielä pitkä jäinen kohta jossa vähän hirvitti miten käy. Sanilla ei siis ole kenkiä ja jäälautta alkoi uhkaavasti ratista kavioiden alla. Heitin ohjat ihan löysälle ja poni laski pään alas. Hiljaa hiivittiin vaikka kavio vähän lipsui ja jää paukkui. Päätin että takaisin ei tulla samaa kautta vaan autotietä pitkin. Ja mehän tultiin autotietä. Oikein toivoin että tulisi auto vastaan. No sehän tuli.

Tiellä oli pehmeämpi pohja ja pyysin ravia. Poni lähti heti. Ensin se kiemurteli ja käänteli kaulaa ja tuijotteli minua että oikeastiko istut siellä selässä ja ohjailet. Sitten se alkoi kipittää menemään ja intoutui oikein vauhtiin. Ravilla silti pysyi vaikka vauhti alkoi jo kutitella laukkaaskelia. Ja sieltä se auto sitten ilmoitti itsestään. Kuulin että se tulee takaa ja hiljensin käyntiin. Otin seis ja käänsin ponin tulosuuntaan että otetaan auto vastaan edestä päin. Heiluttelin vähän kuskille ja se hiljensi. Pysäytin ponin ja annettiin auton ajaa hiljaa ohi. Sani katsoi autoa ja antoi sen mennä. Sitten vaan ympäri ja auton perään. Lähdettiin taas ravia ja se tunne kun tajusin että mä ihan oikeasti ratsastan tällä ponilla tässä autotiellä ravia. Tuuli vinkui ja poni kiihytti vauhtia. Aivan mieletön fiilis. :D

Käänsin sen siitä vauhdista metsäpolulle ylämäkeen. Sinnikkäästi se ravasi melkein ylös ja luovutti siihen. Jos ponista voi nähdä miten se oli tyytyväinen itseensä niin sen kyllä nyt näki. Se ravisteli ja venytteli kaulaansa ja pärski tyytyväisenä ja mutusteli kuolainta. Niin rennosti ja hyvällä tuulella päästiin tallin pihaan :) Hyvä me. Matkaa tuli ehkä 7 km. Meidän ensimmäinen yhteinen maastoreissu. Jonka oikeasti ratsastin ilman että taluttelin välillä tai että olisi joku mukana.

Eiköhän tästä saada hinta-laatusuhde vielä ihan kohdilleen kun alkaa sattua ja tapahtua :D Sitä odotellessa. Seikkailut alkakoon. Saa ne kentällä pyörimiset nyt jäädä vähäksi aikaa.

Mukavaa kevättä kaikille :)

perjantai 24. helmikuuta 2017

Kyllä on lapsellista aikuiselta ihmiseltä (muokattu)

Ei voi kun ihmetellä erään toimintaa. Nyt on blogissa kommenttien tarkastus päällä koska joku ei voinut enää hillitä itseään. Saa toki kommentoida ja se on ihan kivaa kun niitä välillä tulee. Mutta jos on älykkyysosamäärä sitä luokkaa ettei tajua että tiedän kuka niitä asiattomia kommentteja laittaa niin se on voi voi. Saat ihan vapaasti mun blogia lukea jos kiinnostaa. Mut voitko jättää sen stalkkaamisen ihan sille tasolle? Kiitos. Toivotan sulle ihan kaikkea hyvää ja koita löytää se onni ihan omasta elämästä.

Mut joo, kävin tallilla ja ratsastin kentällä. Poni oli ihana. Lievästi kuumotti ne kommentit kun en voinut puhelimella niihin puuttua mut nyt on homma hoidettu ja nautin tästä loppupäivästä ihan täysillä. Ja joo, oon ihan onnellinen jos se sua nyt jotenkin ärsyttää. Katsele vaan niitä mun kuvia vaikka instassa ja ärsyynny niistä. Katkeruus on varmaan kamala tunne kantaa mukanaan. Etenkin kun se purkaantuu noin lapsellisella tasolla.

Ei mul muuta nyt tälle päivälle ollu. Koitetaan elää ihmisiksi.

Ja kaikille muille lukijoille terveisiä että saa kommentoida ja julkaisen kaikki ja vastailen :) Ja otan ihan mielelläni vastaan kaikenlaista palautetta mun hevosteluun liittyen.


Joo muokkasin sen verran Et nyt on laitettu sellainen asetus että vain rek.käyttäjät voi kommentoida. Sori. Tää mun stalkkeri ei ymmärtäny lopettaa kommentointia vaikka en niitä edes julkaise. Haluaa vain saada yhteyden muhun. Noh nyt ei onnistu enää kommentointi. On tää jotenkin niin huvittavaa että joku on niin pakkomielteinen meikäläisestä että kun ei muuta enää keksinyt niin tulee tämän blogin kautta muistuttamaan olemassa olostaan. Harmi jos tästä jäi nyt outo fiilis joillekin, mutta en voi täällä sen enempiä tilannetta selitellä.


Tämän blogin tarkoitus siis edelleen kertoilla mun ponista ja laittaa sitä kautta itselle hyvät muistot talteen :) Ei sillä niin väliä edes lukeeko tätä kukaan. Mulle tää on tärkeä. Jostain kumman syystä tämän kuun aikana kävijämäärä on ollut aika epätavallisen iso. I wonder why....


Jospa nyt sitten jatkais vaan niin kuin tätä episodia ei olis ollutkaan. Eli Jos mitenkään ystäväiseni pystyt irroittamaan musta otteesi ja jättämään minut rauhaan niin olis aika kiva. Mutta jos et pysty niin en aio sinua silti tämän enempää ajatella :)

torstai 23. helmikuuta 2017

Loppuja ja alkuja


Tässä tulee nyt vähän kuvia alkutalvesta. Ehkä suurimpana edistyksenä voisi mainita että Sanilla on käynyt jo 2 vierasta ratsastajaa selässä ja toinen oli ensimmäistä kertaa hevosen selässä. Poni toimi todella hyvin ja uskalsi päästää menemään ilman taluttajaa. Se on saavutus se :)


13. helmikuuta tuli vuosi täyteen Sanin kanssa. Paljon on vuoteen mahtunut. Ja voisi sanoa että tulos on yllättänyt positiivisesti. Lähdettiin melko nollilta tekemään asioita. Nyt sillä voi jo kentällä mennä ihan huoletta. Ne laukannostot jätetään vaan kesälle. Ellen sitten joku kerta vaan kokeile että miten se onnistuu. En tiedä onko sillä selästä edes laukattu. Maastakäsin se laukka nousee helposti kun pyytää sanalla "laukka" ja imuttaa suulla. Saa nähdä miten sitten selästä.... hiukan jännittävä ajatus vielä :)


Yksi vuosi yhdessä 13.2.2017


Pellolla on aurattu rata ja siinä käytiin yhtenä päivänä ensin kävelemässä ja sitten menin selkään. Hyvin se onnistui. Käyntiä vaan mentiin. Lunta saisi olla hiukan enemmän että uskaltaisi kunnolla ottaa vauhtia tämän kanssa :)



Ensimmäistä kertaa kun kaverini meni selkään niin kyllä vähän jännitti että miten poni suhtautuu. Kyllähän se vähän oudon näköinen oli alkuun ja aika varovasti liikkui. Mutta kun tehtiin niitä samoja harjoituksia mitä olen sen kanssa tehnyt ja Miia sai samat asetukset päälle niin homma alkoi toimia. Niin nättiä raviakin meni. Hyvä poni :)



Toinen kerta oli sitten vieläkin jännempi kun selkään kiipesi aivan aloittelija ja homma lähti ihan siitä että miten sinne satulaan edes pääsee. Poni kyllä yllätti positiivisesti koska toimi aivan rauhallisesti ja sieti kaiken säätämisen. Varmaan tajusi että nyt ei ole kuskilla homma ihan hallussa. Päästiin raviakin kokeilemaan ja sehän sujui myös.

Pieni jännitysmomentti syntyi kun kävelin edellä ja pyysin siirtymään raviin jotta saan videokuvaa tästä harvinaisesta tilanteesta. Siinä sitten ohjastajalla oli vähän liian napakka pohje ja poni säntäsi pois uralta. Nousi vähän takasilleen ja sen jälkeen meinasi pukittaa mutta yritys oli sellainen vaisu pomppu. En ehtinyt tehdä mitään kun ratsastajalta irtosi jalustin ja tilanne karkasi käsistä. Siinä kuitenkin miehisellä rauhallisuudella otti ohjat käsiin ja poni seis. Tilanne oli hallinnassa ennenkuin ehdin edes siihen puuttumaan. Nauratti kyllä jälkeenpäin.


Pyörössä on käyty verryttelemässä ja harjoittelemassa niitä laukannostoja käskystä. Hyvin se laukka jo pyörii eikä ole sellaista älytöntä kaahaamista pukkien kera. Tänään kävi vuolija ja luntakin pyryttänyt oikein kunnolla joten huomenna varmaan käväisen taas selässä. Jääkelit jätettiin väliin ja poni onkin saanut lepäillä koko viikon. Ollut kaikkea muuta menoa ja meininkiä.

Huomenna on sitten sellainen päivä että Sanista jää minulle ainut poni. Pitkän pohdinnan päätöksenä päätin myydä Ruudin sinne ylläpitopaikkaan. En ole ponia käynyt edes katsomassa ja myyntikään ei tunnu kivalle joten tehdään vaan paperit muualla. Alkaisi vaan harmittamaan koko asia. Mielelläni olisin sen ponin pitänyt mutta kahta hevosta ei kertakaikkiaan pysty yksin pitämään täysihoitotallissa. Ja mulla on tässä yhdessäkin nyt ihan tarpeeksi puuhaa. Toivotaan Ruudille kaikkea hyvää sinne maalle. Sillä lohtuponilla on erityinen paikka mun sydämessä aina <3

Nyt me sitten ollaan Sanin kanssa kahdestaan. Näin tämä sitten meni. Erikoinen vuosi ollut kyllä. Ehkä erikoisin ikinä. Mutta kuten aina niin loppu hyvin, kaikki hyvin. En vaihtaisi tästä hetkestä mitään pois. Juuri tässä minun on hyvä olla. Juuri näin. Uudet kevyet tuulet puhaltaa ja kevättä odotellaan.

Hyviä ja onnellisia hetkiä hevosten kanssa kaikille :)

torstai 26. tammikuuta 2017

Intiimiasioita


Tammikuu on jatkunut ratsastushommissa. Kentällä ollaan vielä pysytty. Ajattelin että haetaan siinä nyt homma sellaiselle varmuusasteelle että maastoonmeno tuntuu sitten ihan hyvältä ajatukselta. Olen tehnyt kentällä ensin käynnissä kulmat ja ympyröitä. Parit pysähdykset ja väistöt. Siitä sitten siirrytty raviin. Vaihtelevasti se on sujunut mutta liikkeelle lähtee ja eteenpäin menee. En ole sen kummempaa vielä vaatinut. Yrittänyt että suurinpiirtein uralla mennään vaikka asetukset on ollut vielä hakusessa.


Tänään aloin vaatia ravissa myös kulmat. Sekä kaksi kierrosta uralla. Ei kiemurteluja vaan napakasti väistö takaisin jos lähtee pois haahuilemaan. Vaadin myös että pysytään ravissa eikä välillä tiputeta käyntiin. Testasin samalla miten herkillä mennään käskemisen suhteen. Meneekö kuppi nurin kun antaa napakampaa pohjetta.

Oikeaan kierrokseen kaikki sujui ihan hyvin. Mentiin ensin harjoitusravissa yksi kierros ja sitten kevensin toisen. Vasempaan kierrokseen sisäpohje ei mennyt ollenkaan läpi. Tiputteli myös käyntiin usein. Tehtiin sitten käynnissä kunnon taivutukset isolla ympyrällä ja opeteltiin miten kävellään uralla koko kierros vasempaan asettuneena. Hikihän siinä meinasi tulla mutta selkeästi se ravi sen jälkeen parani.

Hyvä fiilis jäi tästä. Katsotaan miten seuraava kerta menee. Nyt se lähti raviinkin ihan istunnalla ja pienellä pohkeella. Käynti on tosi hidasta ja siinä testailin sen hermoja kun herättelin ja vaadin sitä askelta. Ei se hermostunut ja tuntui tekevän töitä ihan tyytyväisenä.


Sitten siihen intiimiasiaan. Oon ihmetelly jo pitkän aikaa kun ponilla on takajalat takkuiset sisäpuolelta ja sellaset tahmaiset kuin jotain liisteriä levitelty karvoihin. Sellaista mustaa. Olen miettinyt että mitä se niihin sotkee. Olisi varmaan pitänyt googlettaa :) Noh, tänään siinä vehkeessä oli taas olki kiinni ja vedin sen pois ja siinä sitä mustaa töhnää oli. Pikainen sormikaivaus ja mulla oli kädessä sellainen musta sormenpään kokoinen nöllikkä.

Onneks oli tallikavereita lähistöllä ja kysyin "pitääkö huolestua" :D Siis en ole ikinä ruunahevosen vehkeistä tuollaista eritettä kaivanut. On kuulemma ihan tavallista että pitää kaivaa kädellä sitä välillä pois. Täh?! Epäuskoisena siinä Sanin kanssa tuijoteltiin että näinkö on. Aloin penkoa sitä vehjettä esiin sieltä karvojen seasta ja siinä meni ponilla henkilökohtaisen reviirin raja. Annapa akka olla mun vehkeet!! Jaa-a. Mitenkähän tässä nyt sitten edetään. Sain vinkiksi alkaa pikkuhiljaa hiplailla ja edetä siitä sitten sisään. Lopulta ne kuulemma tykkää kun tajuaa että mikä on homman nimi. "Laita hanskat se haisee". Voi luoja....

Siis oonhan mä ruunahevosia ennenkin hoitanut mutta tää oli nyt ihan uutta. Ei Vallulla ollu ikinä mitään tuollaista. Aina vaan normaalisti pesun yhteydessä suihkautin sinne piiloon ja reunoilta pyyhkäisin sellaista kuivaa pientä karstaa. Hohhoijaa. Menee nyt aika intiimiksi tää hevostelu. Mitähän poni tuumii kun oon sen vehkeissä kiinni joka kerta....

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Uusi vuosi uudella asenteella


En ole päivitellyt blogia pitkään aikaan. Alkoi jo jossain vaiheessa tuntua että mitä ihmettä mä pidän tätä ponia. Ratsastelut on ollut lähinnä kentällä pyörimistä. Lenkillä ollaan jalkaisin kyllä käyty säännöllisen epäsäännöllisesti. Kivahan tallilla on aina käydä. Alkoi vaan tuntua että mä en etene sen kanssa yhtään.  Talvilomakin meni ensin reissussa ja sitten iski flunssa. Ja siihen päälle paukkupakkaset ja yövuorot. Kävin toissapäivänä pienellä kävelyllä sen kanssa kun oma kunto alkoi tuntua normaalille.


Tänään laitoin ratsastushousut jalkaan kun lähdin. Oli sellainen olo että nyt ratsastetaan. Laitoin ponin valmiiksi karsinassa ja päätin että menen selkään vaikka se olisi minkälaisella tuulella. Siinä käytiin keskustelu tyyliin: "Se on nyt sellainen homma että se on tässä ja nyt. Minä alan ratsastaa ja me päästään vielä tunneille mukaan. Jos ei suju niin se on liimatehdas seuraava osoite."

Poni siihen että Jaa. No mitäs sä nyt sitten haluat. Ratsastaa niinkuin muutkin? Johon minä että " NIIN! Mennä kentällä ravia, ympyröitä, taivutuksia, väistöjä, ilman että tarvii pelätä yhtään mitä sä oikein saat päähäs!" Vai sillälailla sitten.


Ja niin me mentiin kentälle. Taluttelin ja kiristelin vyön pikkuhiljaa sopivaksi ja kiipesin selkään. Tehtiin siinä käynnissä taas kaikki mitä olen sille opettanut. Kulmat taivutettuna, väistöt uralle, ympyrät, pysähdykset, asettelu uralla, tempon vaihtelut.... Totesin mielessäni että kaikki tarvittava on opetettu. Nyt vaan siirrytään siihen raviin ja tehdään samat. Huomasin että en pelännyt yhtään. Kaikki sujui kuin ajatus. Poni teki niinkuin pyysin ja ratsastaminen oli ratsastamista ilman että tarvitsi yhtään mitään opettaa tai vääntää rautalangasta.


Ravihan tässä on alusta asti ollut se ongelma kun poni lähti alta ja ja oli kuin saippua alla. Koko ajan on saanut varautua yhdenohjan pysäytykseen ja ollaankin pysytty melko pienellä ympyrällä. Viimeksi mentiin vähän matkaa uralla ja se meni silloin ihan ok.


Pyysin raviin ja se lähtikin heti. Rauhallisesti, ihanaa harjoitusravia. Aluksi se pysähteli välillä ja oli vähän ihmeissään kun pyysinkin lisää. Fiilis oli kuitenkin niin hyvä että katsoin oikeudekseni pyytää sitä ravia kaikkien näiden 10 kuukauden suunnittelun jälkeen vaan lisää ja lisää. Ja me mentiin. Ympyröitä, kokonaisia kierroksia uralla. Siirtymisiä ja suunnanvaihtoja.

Ponikin alkoi päästä hommaan kiinni ja aloin keventää. Siinä tuli äkkistoppi ja se kääntyi katsomaan että mitä touhuan. Ei muuta kuin liikkeelle ja uusi yritys. Ja me mentiin kevyttä ravia kierros ja toinenkin. Se fiilis oli ihan mieletön :) 10 kuukautta mä olen sitä maastakäsin työstänyt ja pelännyt mennä selkään. Koko ajatus ratsastamisesta oli lähes tuhonnut mun koko innostuksen hevosiin. Ja nyt yhtäkkiä mä ratsastin ihan normaalisti mun ponilla kentällä ja muutkin näki. Wuhuu!! :D



En tiedä mihin se pelko hävisi. En tiedä miksi poni oli tänään niin erilainen. Mutta tästä ei enää palata entiseen. Me aletaan nyt joka kerta ratsastaa jos vain kelit sallii. We are ready.


Ajelin tallilta kotiin aika herkissä tunnelmissa. Olin niin tyytyväinen kaikkeen. Sitten se Indican biisi tuli Valoissa. Cherin biisi. Kuukauden päästä siitäkin mustasta päivästä on jo vuosi. Menetin silloin niin paljon. Olen vaan odottanut milloin se suru menee pois. Että olen saanut siihen tilalle jotain niin arvokasta että pystyn ymmärtämään sen hevosen poismenon syyn ja merkityksen.

Kelailin siinä niitä asioita joita se hevonen toi elämääni. Luottamus, ystävyys, yhteenkuuluvuuden tunne, tunne että minut joku hyväksyi juuri sellaisena kuin olen, ilo, onni, haasteet... Mietin mitä minulla nyt on. Mikä minä nyt olen. Samalla kun kyyneleet valui pitkin poskia niin tajusin että mulla on ne kaikki. Enkä luopuisi niistä mistään. En ole enää sama ihminen kuin silloin. Se suru muutti niin paljon. Pakotti aloittamaan paljon uutta ja tutkimaan itseänsä. Mä olen parempi ihminen nyt. Rakastavampi ja tunteellisempi. Ja tuo poni, se ei antanut mitään noista asioista vaan pakotti mut etsimään sen onnellisuuden itsestäni ja siitä mitä mulla on lähellä.

Se ei ole koskaan tuntunut miltään sielunkumppanilta niinkuin Cheri. Eikä se tule sitä ikinä olemaankaan. Me ollaan niin erilaiset :D Täytyy huomenna sanoo sille kiitokset tästä opetuksesta ja jatkaa edelleenkin ihan "kaveripohjalla". Tosin se saa nyt alkaa toimimaan ratsuna ja aloitan tän hevosharrastuksen ihan alusta sen kanssa. Ehkä tää nyt sujuu paremmin kun en edes oleta että se toimii samoilla taajuuksilla kuin minä tai Cheri.

Mut hei, nyt mulla on poni jolla voi ratsastaa ihan normaalisti kentällä. Katsellaan niitä maastoja sitten joskus kun siltä tuntuu :) Meil on vielä laukat laukkaamatta......

Ihanaa ja mukavaa talvea kaikille :) Toivottavasti tulee paljon hyviä muistoja tästä vuodesta.

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Lumi riehuttaa


Viime viikolla tehtiin kentällä töitä ja kokeilin sitä ravia monta kertaa. Nyt mentiin jo urallakin sellainen 20 metriä :) Vähän hitaasti se pyyntöön reagoi tai ei halua reagoida, en tiedä. Kyllä se tajuaa mitä pyydän mutta se arpoo ja funtsii kunnes lähtee hölkkäämään. Liikkeelle lähtö on kuitenkin hyvä ja ravi pysyy tasaisen rauhallisena. Me ollaan päästy asiassa siis seuraavalle tasolle :) Kerran se otti sellaisen "sivuluisun" kun asetin ympyrälle.

Yövuorokoomassa en jaksanut ratsastella ja kävin ponia vain moikkaamassa eilen kun oli makuupäivä. Otin sen sisälle lumipyrystä ja jätin sisään syömään heinää. Vähän harjailin. Tänään sitten ei pyryttänyt niin paljon ja lähdettiin yhdessä lenkille. Olikin sellainen vauhtilenkki että meinasi tosissaan kunto meikäläiseltä loppua.


Pari kilsaa poni jaksoi lumessa riehua. Otti pukkilaukka pätkiä, kaahaili edessä ja hölkkäili. Sitten hiipui ja loppumatka kävellä löntysteltiin sitten ihan entiseen malliin :) Poni edelleen kengätön ja lumessa ei ollut mitään ongelmaa. Kerran se liukastui kun lumen alla oli jäätynyt lätäkkö. Siihen se kaahailu sitten loppuikin ja poni asteli varmemmin askelin.



Mietin siinä matkalla suhdettani poniin ja ratsastamiseen. Nyt kun ratsastaminen on tuonut onnistumisen kokemuksia niin aion jatkossa säännöllisemmin sitä harrastaa. Mutta se ei edelleenkään ole se juttu tässä suhteessa. Lumisessa metsässä kun köpöteltiin jalkaisin niin se on edelleenkin parasta koko touhussa. Mietin tekeekö joku muu tällaista :) Aika kallis lenkkikaveri. Pitäisi ratsastaa. Vai pitäisikö. Mitä mieltä poni olisi jos saisi päättää.


Lenkin jälkeen tarjosin Sanille kokeeksi ämpärillisen lämmintä melassivettä.... Ensin se nuuhki ja maiskutteli sitä epäluuloisena mutta kun pääsi makuun niin ei meinannut antaa koko ämpäriä enää pois. Joi kaikki ja nuoli makeaa siirappia pohjalta silmät kiiluen :D :D Ostin tallikaverilta osuuden tynnyristä ja annan sitä nyt talvella aina lenkin jälkeen.

Hyvää limpparii... :) 
Ensi viikolla on taas vuolun aika. 5 viikkoa tullut täyteen. Kaviot on hyvässä kunnossa. Huomenna taas tallipäivä. Joko kentällä tai sitten lenkille. Katsotaan mikä fiilis.

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Ja ravia


Niinhän ne hurahti vapaapäivät vesisadetta katsellessa mutta tänään oli parempi päivä ja lähdin tallille ratsastamaan. Kenttä oli onneksi vapaa ja päästiin rauhassa harjoittelemaan.


Tehtiin siinä ne perusharjoitukset ensin että saatiin homma kulkemaan. Kulmiin taivutukset, ympyrät, väistöt uralle, taivutukset ympyrällä ja sitten pysähtymisharjoituksia. Hyvin on oppi mennyt perille ja poni teki töitä ihan mielellään.


Aloin pyytää vähän vauhtiakin siihen kävelyyn ja tuntui että poni on hyvin kuulolla. Lopuksi sitten päätin että kokeilen sitä ravia. En varsinaisesti pyytänyt ravia vaan aloin taivuttaa ponia ympyrälle ja samalla pyysin koko ajan sisäpohkeella napakasti lisää vauhtia. Siitähän se siirtyi raviin kun kävelyvauhti kiihtyi. Yhtäkkiä se vaan lähti hölkyttelemään ja se oli aivan hallittu ravisiirtyminen ilman mitään kaaosta.


Ehkä vajaa 10 askelta mentiin taipuneena ympyrällä sellaista ihanaa harjoitusravia ja tilanne oli niin mahtava että pysäytin ponin ja lopetin siihen. Kehuin sen maasta taivaisiin ja ponikin oli aivan häkeltyneen oloinen että mitä siinä oikein tapahtui :) Pärski ja oli tyytyväinen suoritukseen. Hyvä me!! Odotan sitä päivää kun ravataan uralla kokonainen kierros :)

Täydellinen sunnuntairatsastelu. Hyvä poni :)