sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Vuoden työn tulos





Talvi hurahti nopeasti ponin kanssa. Tehtiin paljon kentällä töitä ja lopputuloksena poni toimii ihan moitteetta kentällä. Ravissa pystyy tekemään ympyröitä ja kiemurauria sekä uralla mennään ihan mallikkaasti. Käynnissä onnistuu pohkeenväistö hetkittäin todella hyvin ja asetukset pysyy ihan kelvollisesti ympyrällä ja myös suoralla uralla. Eli sunnuntairatsastelijalle ihan tyydyttävä vaatimustaso.

Poni on kentällä vähän laiska ja en itsekään ole mitenkään innokas kentällä vääntäjä. Mutta perusjutut on nyt sillä tasolla että sillä on ihan kiva tuuppailla ihan huvikseen. Enempään ei omat taidot edes riitä joten jäädään varmaan tähän. Jatkossa voisi osallistua tunneille ja hakea oppia sieltä. Mutta maastoilua varten homma alkaa olla ihan hallussa. Laukkaa kerran pyysin kentällä ja poni kyllä tajusi mitä pyysin mutta meni ihan hämilleen. Heitti kyllä jonkun isomman vaihteen päälle mutta sinkosi ympyrältä jonnekin takaviistoon enkä tiedä mihin oltaisiin päädytty jos olisin antanut mennä.



Jätetään ne laukannostot sinne maastoon kun saadaan homma käyntiin. Ja mehän ollaan nyt aloitettu maastoilukausi. Eilen otin miehistä taustatukea mukaan ja lähdettiin pienelle lenkille. Ponista huomasi että se kulki mielellään kun joku käveli edellä. Ihan kävellen mentiin sellainen vajaa 5 km lenkki ja pysyteltiin pois autoteiltä. Reissu meni yllättäen todella hyvin ja ainoat säntäilyt tuli siitä kun joku oksa osui takkiin tai kypärään. Siitä piti niiailla äkkiä pois pienellä pyrähdyksellä. Loppumatkasta osuin niihin risuihin ihan tahallaan ja siedättelin ponia.

Alamäet oli hankalia ja Sani pyrki alta pois raville. Onneksi oli paljon alamäkiä ja saatiin treenattua hommaa monta kertaa. Tavoittelin sitä että ohja on koko ajan löydällä ja istunnalla jarruttelen vauhdin ja tahdin alamäkeen. Näin poni sai hallittua itse omaa kroppaansa paremmin ja opetella käyttämään oikeita lihaksia.


Tänään sitten lähdin tallille sillä ajatuksella että maastoon mennään ihan yksin. Ei kaverihevosta, ei kävelijää. Vain me kaksi. Sanoin Sanille kun se alkoi epäröimään pihasta lähtemistä että nyt ei ole vaihtoehtoja. Vähän se käänsi pyllyä sivuun ja tepsutteli takajalkoja mutta sinne metsään lähdettiin. Ilma oli taas kauhein mahdollinen, tuuli kovaa ja lunta pyrytti välillä. Poni oli vähän kierroksilla ilman takia jo kentällä kun kiristelin vyötä.



Juttelin sille siinä matkalla että nyt haluan saada rahoille jotain vastinetta. Laskin että koko talven ratsastelut on maksanut mulle n. 50 eur/kerta. Nauratti melkein että ei tässä omassa ponissa ole mitään järkeä. Totesin että nyt aletaan ottamaan ilo irti tästä rahasta. Ajattelin ensin että mennään vaan metsälenkki mutta homma toimi niin hyvin että suunnattiin vaan eteenpäin kohti haasteita.


Reitillä oli vielä pitkä jäinen kohta jossa vähän hirvitti miten käy. Sanilla ei siis ole kenkiä ja jäälautta alkoi uhkaavasti ratista kavioiden alla. Heitin ohjat ihan löysälle ja poni laski pään alas. Hiljaa hiivittiin vaikka kavio vähän lipsui ja jää paukkui. Päätin että takaisin ei tulla samaa kautta vaan autotietä pitkin. Ja mehän tultiin autotietä. Oikein toivoin että tulisi auto vastaan. No sehän tuli.

Tiellä oli pehmeämpi pohja ja pyysin ravia. Poni lähti heti. Ensin se kiemurteli ja käänteli kaulaa ja tuijotteli minua että oikeastiko istut siellä selässä ja ohjailet. Sitten se alkoi kipittää menemään ja intoutui oikein vauhtiin. Ravilla silti pysyi vaikka vauhti alkoi jo kutitella laukkaaskelia. Ja sieltä se auto sitten ilmoitti itsestään. Kuulin että se tulee takaa ja hiljensin käyntiin. Otin seis ja käänsin ponin tulosuuntaan että otetaan auto vastaan edestä päin. Heiluttelin vähän kuskille ja se hiljensi. Pysäytin ponin ja annettiin auton ajaa hiljaa ohi. Sani katsoi autoa ja antoi sen mennä. Sitten vaan ympäri ja auton perään. Lähdettiin taas ravia ja se tunne kun tajusin että mä ihan oikeasti ratsastan tällä ponilla tässä autotiellä ravia. Tuuli vinkui ja poni kiihytti vauhtia. Aivan mieletön fiilis. :D

Käänsin sen siitä vauhdista metsäpolulle ylämäkeen. Sinnikkäästi se ravasi melkein ylös ja luovutti siihen. Jos ponista voi nähdä miten se oli tyytyväinen itseensä niin sen kyllä nyt näki. Se ravisteli ja venytteli kaulaansa ja pärski tyytyväisenä ja mutusteli kuolainta. Niin rennosti ja hyvällä tuulella päästiin tallin pihaan :) Hyvä me. Matkaa tuli ehkä 7 km. Meidän ensimmäinen yhteinen maastoreissu. Jonka oikeasti ratsastin ilman että taluttelin välillä tai että olisi joku mukana.

Eiköhän tästä saada hinta-laatusuhde vielä ihan kohdilleen kun alkaa sattua ja tapahtua :D Sitä odotellessa. Seikkailut alkakoon. Saa ne kentällä pyörimiset nyt jäädä vähäksi aikaa.

Mukavaa kevättä kaikille :)

1 kommentti: